Valmistuttuani pohdin oman taiteeni identiteettiä ja samalla tutkin kansainvälistä nykytaidetta. Lähdin Japanista tutkimaan ja tutustumaan nykytaiteeseen omin silmin vuonna 1981, 27-vuotiana. Matkan pääkohteena oli Eurooppa, lisäksi matkustelin Yhdysvaltoihin ja Israeliin. Käytin kaiken aikani tutustumalla eri maiden taidemuseoihin ja taidegallerioihin matkan alussa. Olin innoissani nähdessäni omin silmin maailman huipputaidetta. Mutta innostukseni hävisi vähitellen. Kaikki näkemäni taideteokset muuttuivat tavanomaisiksi. Pari vuoden kuluttua ymmärsin, että tällä tavalla en löytäisi etsimääni taidetta, että sitä ole vielä olemassa. Etsimäni olisi juuri se, joka minun täytyisi itse tehdä. Tuosta "valaistumisesta" alkaen löysin tehtäväni ja samalla tiesin, ettei se tulisi olemaan helppo. Opintomatkan aikana olin käynyt Suomessa kolmena kesänä. Ihastuin Suomen luontoon ja ihmisiin. Tunsin kuuluvani Suomeen. Matkan lopussa v 1984, täyttäessään 30 vuotta, päätin jäädä Suomeen. Sen jälkeen olen asunut ja työskennellyt Suomessa tähän päivään saakka.

Tähänastista taiteellista toiminnan voi jakaa kahteen kauteen, varhaiskauteen ja varsinaiskauteen. Suomeen tultuaan aloitin Alku-nimisen sarjan luomisen. Sarjaa voisi kuvailla hiljaiseksi, salaiseksi ja lämpimäksi metsä/sienimaisemaksi, oikeastaan haluaisin sanoa; sielunmaisemaksi. Samoihin aikoihin aloitin "Ruusujen aikaan"-nimisen sarjan, sekin on hiljainen, salainen ja kiehtova kukkasarja. Näitä kahta sarjaa seurasi "Pyhä puu"-niminen sarja sekä "Elämän puu"-niminen sarja.
Kun olin tekemässä puitani, puihin alkoi puhjeta kukkasia ja myöhemmin hedelmiä. Tunsin, että jotakin tärkeää on vielä tulossa, mutta en tiennyt mitä se olisi. Lopulta puussani alkoi kasvaa vauva. Olin hyvin innoissani tästä "löydöstäni". Tunsin, että olin onnistunut oivaltamaan ja luomaan jotakin merkittävää. Tässä varhaiskauden tuotannossa paperimassan käyttö oli pääasiallista. Nämä työt olivat esillä "Night Box"-nimisenä näyttelynä, Turussa, Helsingissä, Tampereella, Vaasassa jne. Varhaiskausi kesti noin 10 vuotta 1985-94.

Varsinainen kauteni alkoi kun täytin 40 vuotta. Tällä kaudella minua alkoi kiehtoa ihmishahmot, erityisesti parilliset hahmot, kuten äiti ja lapsi, nainen ja mies. Aluksi en tiennyt, mitä minun pitäisi tehdä sen jälkeen kun Elämän puuhun oli ilmestynyt vauva. Minusta tuntui, että olin tehnyt jo sen, mitä halusinkin tehdä. Minulle jäi tyhjyys. Eräänä päivänä otin savea käsiini muuten vaan ja muovailin vähän. Savesta syntyi pieni kyyristyvä naishahmo, seuraavaksi seisova naishahmo. Silloin syntyi idea Madonnasta, jonka sisällä on pieni poika. Muovasin seisovan Madonnan sisälle tuon pienen pojan. Tunsin heti (melkein kuulin loksahduksen), että tässä hahmotelmassa ja teemassa kaikki osui täysin kohdalleen. Näin alkoi 'äiti ja lapsi' -sarja. Tulin ymmärtämään, miksi on niin paljon äiti ja lapsi-patsaita. Taiteilijasta tulee osa teosta, hän omaksuu valitun pojan tai poikaa suojelevan äidin roolin. Minusta tuntui todella hyvältä tehdessäni Madonnaa. "Olen se valittu poika." "Olen se äiti."

Seuraava aihe oli nainen ja mies. Voisi ajatella, että poika on kasvanut aikuiseksi ja äiti on vaihtunut nuoreksi naiseksi. Veistoksissani mies ja nainen kuuluvat nimenomaan yhteen. Heillä on yhteinen keho. Kun olin tekemässä tätä teemaa, tajusin ja koin, että puoliso ei ole ainoastaan rakkauden kohde, vaan vahvasti myös elämän kumppani. Me kuljemme tiemme yhdessä auttamalla toisiamme. Asia kuulostaa ehkä tavanomaiselta. Mutta näyttää siltä, että se asia meni syvemmälle tasolle, ja vaikutti jopa omaan avioliittooni syventävästi.
Seuraava aihe oli perhe, parille tuli lapset. Monessa veistoksessa heillä kaikilla, perheenjäsenillä, on edelleen yhteinen ruumis.
Taiteen merkitykset ovat viime aikoina muuttumassa yhä monipuolisemmaksi, syntymä, kuolema, muusa, suojelusenkeli jne. Silti kaiken yllä pääaihe on ollut rakkaus ja kasvu, ja ehkä se aihe on lähitulevaisuudessakin edelleen sama.