I am sure every one knows nowaday whoever can be an artist and whatever can be an art only by saying I am an artist and this is an art. Even thouth this kind of things hapens in every where, not many people do know what art is really. Many people speak about art unclearly. For example: Some people say art give you a new idea of life, if you understand it. Others say art is done only by a genius. They tell right and at the same time wrong, I think. They speak about good art, when they think they are speaking about art. If they are speaking about good art, they may be right. Good art give you a new idea of life. Best art must be done by a genius. Don´t you think there is good art and bad art. Bad art is still art like a bad man is still a man. So we should talk about just art this time, not about good art.

LIFE OF A MAN
Usually we say we have two sides of life, one is a spiritual side of life and another is a bodily side. This kind of idea may be rather out of fashion. But The truth may be very simple like this. I find in it the key to the secret of art, when I try to find out what is art.
We always live spirtual or mental life. It dosen´t depend on what we are doing. We enjoy a meal, if it is good, or we may be critical, if the meal isn´t good enough, or we may think something else. Even when we sleep, we have spiritual life, even though we don´t remenber, except some dreams. I don´t mean that spiritual is something higher or religious experience. I mean just something, which hapen in mind or in heart.
Of course we also have bodily life all the time, otherwise we must be a spirit or a ghost but not any human.

MEANING OF ART
We can see the same thing in art, too. There is a spiritual side of art and a physical side of art. The physical side of art can be a paper, clay, sound, light or a human body. But the physical side is not only materials, there is something else, too. There is a mark on material made by a man. A line is drawed on a paper by an artist. The clay is shaped by an artist. We can make a mark in many ways. Many artists paint with a brush by hand. We can make picture by punching keys of a computer. Or just by ordering someone to do what we want.
The bodily work of artist dosen´t hapen without spiritual work. We paint what we want to paint. We have some meaning in it. It may be a clear idea or it may be unclear feeling. We try to make a copy of our idea into a picture, successfully or not. Then we can see the idea in it, if we understad something. Every art has its meaning. It depends on spiritual life of an artist. We change our spirutual world into art through our bodily work. And then we see an art and understand the meaning of art.

EVERYTHING CAN BE ART
All things, which are made by someone, have a mark of human work. It means all have in it sipiritual side, which came from a human. Can we call all of them art? The answer is "yes" and at the same time"no". We make something as an art on purpose. We call it an art usually. We make something just for using not as an art. We don´t call it an art. Of course we usually make something for using and at the same time as an art. We can call it a usefull art object or simply applied art. So we make an art, an applied art and just a useful thing and we name them as they are.
On other hand people, who don´t make any art, can take part in naming what is art. A sculpture, which is made of wood, may become just a burning wood for a oven, although it was made as an art. Picasso made some ceramics, which is applied art or usefull art, but they are in a glass cabinet only for looking not for useing. So you can call it just an art. The bible was not writen as a literature. But we can enjoy it as a literature, that is, as an art. We can see spiritual side in every thing, which is made by human. So we can see all of them as art. This is the secret of art.

CAN YOU CALL A STONE AN ART?
Can we call a natural stone art? We don´t make a natural stone. It dosen´t have any spiritual side. So exactly speaking we cannot call it an art. But we can call a stone an art, if we choose it and name it art. The stone dosen´t have any spiritual part in it. In this case the spiritual part of art is in relation between the stone and us. We chose it and named it.
Marcel Duchamp took men´s toilet bowl and named it " Fountain". The toilet bowl itself wasn´t made by him. But we think it is his work. Because he chose it and named it "fountain". We see in it his meaning. Of course we see in it another´s work, too. It was designed by an unknown designer.

So whatever can be art and whoever can be an artist. It is quite right. But it dosen´t mean whatever can be good art, neither whoever can be good artist. That is another story.

1996 Goro Shintami

Varmaan olette huomanneet, että nykyisin mikä tahansa voi olla taidetta ja kuka tahansa saa olla taiteilija vain ilmoittamalla, että tämä on taidetta ja nimittämällä itseään taiteilijaksi. Tälläinen on hyvin tuttua, mutta mielestäni monellakaan ei ole selvää käsitystä siitä, mitä taide todella on.
Hyvin monet puhuvat asioista sekaisin. Esimerkiksi joku väittää, että taide vaikuttaa ihmiseen ja antaa käsitystä elämästä, väitetään jopa, että taide on neron tekemää. Kuulostaa siltä, että he ovat oikeassa ja samalla kuitenkin väärässä. Näissä väitteissä TAIDE ja HYVÄ TAIDE on käsitelty sekaisin. Olisi pitänyt sanoa, että HYVÄ taide vaikuttaa ihmiseen ja ....ja että paras taide on neron luomaa.
Ajatelkaa, että on olemassa myös tylsää taidetta, kuten on olemassa myös tylsiä ihmisiä. Huono taide, on myös taidetta, kuten huono auto on myös auto.

IHMISEN TOIMINTA
Ihmisen toiminnan voi jakaa kahteen osaan. Ensimmäinen osa on henkinen osa ja toinen on ruumiillinen osa. Tällainen käsitys on meille vanha juttu. Mutta totuus voi olla hyvin yksinkertainen kuten tämä. Minä löydän johtolangan tästä, jonka avulla voi selvittää taiteen salaisuutta.
Koko ajan tapahtuu henkistä toimintaa, riippumatta siitä, mitä ihminen tekee. Syödessä hän nauttii ruoasta, jos se on hyvää ja arvostelee, jos ruoka on huonoa. Tai hän miettii kokonaan muita asioita. Nukkuessammekin on myös henkistä toimintaa, vaikka emme tiedäkään omasta kokemuksesta, minkälaista henkinen toiminta nukkuessa oli, koska emme muista sitä, paitsi ehkä näkemämme unet. Myös fyysistä toimintaa tapahtuu koko ajan. Jos ei näin olisi, emme voisi elää.
Taiteessakin asia on sama. Siinä on henkinen osa ja ruumiillinen osa. Fyysinen osa voi olla paperi ja kynä, savi, ääni, valo tai ihmisen ruumis. Taiteen fyysinen osa ei ole ainoastaan materiaali. Lisäksi siihen on lisätty taiteilijan ruumiillisen toiminnan jälkiä. Joitakin viivoja on vedetty paperille, siinä voi olla joku hahmo. Tai savi on muokattu joksikin muodoksi.
Ihmisen ruumiillinen toiminta voi olla erilaista. Monet käyttävät sivel-timiä ja öljyväriä ja maalaavat omin käsin. Jotkut taas tekevät kuvaa paina-malla tietokoneen näppäimiä. Voi maalata myös äänellään, käskemällä toista tekemään.
Taiteilijan ruumiillinen toiminta ei tapahdu ilman henkistä toimintaa. Taiteilijalla oli joku tarkoitus, kun hän maalasi teoksen. Me näemme tarkoituksen maalauksen kautta. Siis taiteen henkinen osa on myös olemassa, ja se riippuu taiteilijan henkisestä toiminnasta. Taiteilijan henkinen toiminta siirtyy tai jäljennetään tauluun ruumiillisen toiminnan kautta.
Taidetta ei voi tehdä ilman ruumiillista toimintaa eikä henkistä toimintaa. Jos siinä ei ole niitä, sitä ei voi kutsua taiteeksi.

TAIDE
Kaikessa, mitä ihmiset ovat tehneet, on ihmisten toiminnan jälkiä. Voiko sitten kutsua kaikkea taiteeksi? Toisaalta kyllä, toisaalta ei. Ihmiset tekevät tiettyjä esineitä tai tuotoksia taiteeksi tarkoitettuna. Me kutsumme niitä taiteeksi. Monet taideteokset ovat tehty taiteeksi ja samalla käyttöesineiksi tai käyttötuotoksiksi, siis käyttötaiteeksi. Designerit ovat erikoistuneet siihen, mutta kuka tahansa voi tehdä käyttötaidetta. Ihmiset tekevät taidetta, käyttötaidetta ja muuta ei-taidetta.
Toisaalta katsojakin voi osallistua tähän nimittämiseen. Esimerkiksi puusta tehty kuvanveisto, joka on tekijän puolesta taide, voi muuttua saunapuuksi. Picasson tekemä keramiikka on käyttöesine, mutta sitä ei käytetä ikinä, se on samalla käyttökelvoton esine, puhdasta taidetta. Raamattua ei kirjoitettu romaaniksi eli taiteeksi, mutta sitä luetaan myös romaanina eli taiteena. Kaikissa tuotoksissa on henkinen osa, josta ihmiset voivat nauttia. Tässä on taiteen salaisuus.

Saako luonnon kivi olla taidetta? Luonnon kivi ei ole ihmisen tekemä, siinä ei ole henkistä osaa. Sitä ei voi kutsua taiteeksi.
Mutta se voi muuttua taiteeksi, valitsemalla juuri se kivi, ei muita, ja ilmoittamalla, että tämä on taidetta. Jos tehdään niin, mukana on ihmisen toiminta, hän on valinnut sen taiteeksi. Kivessä itsessään ei ole henkistä osaa, vaan henkinen osa on SUHTEESSA kiven ja valitsijan välillä. Siksi kivi on taide tässä tapauksessa.

Marcel Duchamp otti miesten pisuaarin ja nimitti sen suihkulähteeksi. Pisuaari itse ei ollut hänen tekemänsä, se oli jonkun muun suunnittelema. Mutta me katsomme sitä hänen teoksenaan. Siksi että siinä on hänen toimintansa, hän on valinnut sen ja lisäksi hän nimitti sen suihkulähteeksi.
Älkää unohtako, että se on myös muotoilijan teos, vaikka emme tiedä, kuka sen teki.

Siis mikä tahansa saa olla taide ja mitä tahansa saa katsoa taiteena. Ja kuka tahansa saa olla taiteilija. Ja se on ihan oikein.
Mutta tämä ei tarkoita sitä, että mikä tahansa on HYVÄÄ TAIDETTA ja kuka tahansa on HYVÄ TAITEILIJA.
Hyvä ja huono on toinen juttu. Tämän aiheen käsittelyä ja pohdintaa jatketaan ehkä tulevaisuudessa.

Keväällä, 1996 Goro Shintami

* Tämä on tehty minun luentoni "Mitä taide on?" 1994:n pohjalta

Taiteilijat haluavat tehdä hyviä taideteoksia. He yrittävät tehdä parhaansa. Kokeneille taiteilijoille hyvä-huono-taidekysymys voi olla yksinkertainen, tunteeseen perustuva, että nyt menee hyvin tai se ei käy niin kuin odotettu maalatessa. Heille kysymys voi olla: Miksi en saa odotettua vaikutelmaa teoksessani? Miksi toiset eivät ymmärrä teostani, vaikka olen tehnyt niin hyvä työtä?
Mutta monet taiteilijat eivät osaa selittää, miksi tämä teos onnistui tai miksi se ei onnistunut? Miksi toinen on hyvä ja toinen ei?
Toisaalta taiteen aloittelijoille asia voi olla erilainen. He ovat epävarmoja. Kysymyksenä voi olla näin: Olenko minä tekemässä hyvää teosta? Mitä toiset sanoisivat teoksestani? Mikä on se taiteen salaisuus, jonka avulla voi tehdä oikeaa taidetta?

On vaikea vastata kysymykseen, mitä hyvä taide tarkoittaa? Miksi sinä ajattelet, että jokin teos on hyvä ja toinen ei. Onko edes hyvä ja huono todella olemassa taiteessa? Eivätkö ole kaikki samanarvoisia?

Mitä hyvä taide tarkoittaa? Voiko toinen olla todella parempi kuin toinen? Kysymys on yksinkertainen mutta perusteellinen. Kysymyksessä on samanlainen vaikeus kuin kysymyksessä, mitä hyvä elämä tarkoittaa? Onko toinen elämä muka parempi kuin toinen! Me olemme tasa-arvoisia. Viisaat vastaavat viisaasti? Mutta ovatko vastaukset uskottavia?
Taiteen asiatuntijat kertovat taiteesta. Vastaukset voivat olla erilaisia ja samalla epäilyttäviä.

Oikeastaan minä en ymmärtänyt niitä vastauksia, joita taidekriitikot ja taidefilosofit antavat. Siksi minun on mietittävä itse tätä kysymystä.

Mitä hyvä taide tarkoittaa? Taas aloitetaan alusta.
Yksinkertaisin vastaus voisi olla tällainen: Hyvä taide on se, joka tulee myydyksi. Parempi taide on kallista. Hinnasta näkyy laatu. Jos taideteokselle ei löydy ostajaa, se ei ole edes taide, se on jätetavara - siis roska! Tämä vastaus ei ole ehkä vakava, mutta minusta siinä on totuutta. On totta, että Rembrandtin taulut ovat huippu kalliita. Da Vincin taulua ei voi edes ostaa rahalla. Kuuluisien taiteilijoiden (hyvien taiteilijoiden) teokset ovat kalliita(hyviä). Ja lisäksi arvo näkyy selkeänä numerona, hintana. Jos tämä arvio hyväksytään, asia on todella helppo. Mutta jokin asia jää selvittämättä
Joku toinen voi sanoa näin: Hinnasta näkyy vain teoksen kaupallinen ar-vo. Se ei ole taiteen todellinen arvo. Hyvä taide vaikuttaa yhteiskuntaan myönteisesti. Taide, joka vaikuttaa yhteiskuntaan myönteisesti, on hyvä taide, ja taide, joka vaikuttaa siihen myös enemmän, on vielä parempi taide. Arvoton taide on se, joka ei vaikuta siihen laisinkaan. Huono taide on se, joka vaikuttaa siihen kielteisesti tai vahingoittaa yhteiskuntaa. Tästä voimme tietää taiteen oikeata arvoa.
Taas toinen voi sanoa näin: Taide vaikuttaa vain ihmisiin henki-lökohtaisesti. Jos se vaikuttaa yhteiskuntaan, se voi vaikuttaa yhteiskuntaan vain ihmisten henkilökohtaisen kokemuksen kautta. Taide vaikuttaa suoraan ihmiseen, ja taiteesta jotakin saaneet ihmiset voivat vaikuttaa yhteiskuntaan. Siis hyvän taiteen voi määritellä siitä, kuinka laajasti ja kuinka syvästi se vaikuttaa ihmisiin? Ja lisäksi voitaisiin kysyä onko vaikutus ollut myönteinen vai kielteinen?
Joku voi sanoa vielä näin: Vain taiteen asiantuntijat tietävät ja päättävät sen arvosta, kuten vain lääkärit tietävät potilaan tilanteen. Joku voi sanoa näin: Hyvän ja huonon määrittely on henkilökohtainen asia. Se on olemassa vain jokaisen maku-asiana, jota ei voi yleistää. Voi sanoa vain: minä tykkään tästä enemmän, tuosta en.

Minun kohdallani asia käy näin: Minä tunnen, onko se hyvä, kun katson teosta. Mutta en ole varma, voiko sitä yleistää. Se voi olla hyvä vain minulle. Enkä osaa sanoa, miksi se on hyvä. Haluan selvittää, miksi tunnen, että joku teos on hyvä ja joku ei. Miksi samalla ajattelen, että taide pitäisi olla tasa-arvoinen.

TAITEEN TEKIJÄNÄ
Käsitellään asiaa yksinkertaistettuna, niin että asiat tulisivat selkeiksi. Jätetään syrjään kaikki sivu-asiat, vaikka ne olisivatkin tärkeitä, koska ne saattavat monimutkaistaa asian käsittelyä.
Taiteen myynti on tärkeä taiteilijoille, ilman sitä hän ei voi elää. Mutta se on kuitenkin sivujuttu. Tiedetään, että taidetta voi tehdä suun-nittelematta myyntiä.
Toisten hyväksyminenkin on erittäin tärkeää. Kun ystävänne sanovat: Miten ihanaa työtä sinä olet tehnyt, te tulette varmasti iloiseksi. Ilman toisten hyväksyntää voi olla vaikea elää onnellisena, te joudutte yksinäisyyteen. Mutta voimme tehdä taidetta myös ajattelematta muita ihmisiä. Joskus meidän on pakko valmistaa teoksemme miettimättä toisten hyväksyntää.
Tällaisessa tapauksessa ei ole muita kuin taiteen tekijä ja teos. Tämä on taiteen tekemisen ydin tilanne.

TAIDETTA ITSEÄ VARTEN
Taiteilija tekee taidetta vain itselleen. Mitä hyvä taide tarkoittaa silloin? Hyvä taide on "hyvä" vain tekijän mielestä, kun toista henkilöä ei oteta huomioon. Hän tekee mitä hän haluaa ja miten hän haluaa. Hän on vapaa.
Mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Jos tarkistetaan tarkasti, halu-anko minä tätä ainoastaan omasta tahdostani? Vai haluanko minä sittenkin siksi, että toisetkin haluavat? Olenko minä tiedostamatta ottanut toisten tahtoa omaksi tahdoksi. Me olemme kasvaneet ja eläneet toisten kanssa, ehkä täysin puhdasta omaa tahtoa ei ole olemassakaan, vaan kaikki on sidoksissa myös toisiin. Vaikka asia olisi niin, voimme silti katsoa omaa tahtoa suhteellisena asiana. Joitakin asioita haluamme tehdä suhteellisesti enemmän omasta tahdostamme kuin toisten toivomuksesta ja joitakuita asioita haluamme tehdä suhteellisesti vähemmän omasta tahdosta kuin toisten toivomuksesta.
Me olemme taas vapaita, mutta suhteellisesti. Meidän ei tarvitse tehdä hyvää taidetta eikä edes niin sanottua taidetta. Kuten te tiedätte, kaikki on taidetta, jos haluat kutsua sitä taiteeksi. Ja se on hyvä, jos se näyttää hyvältä vain omassa silmissä.

Me teemme sitä, mitä me haluamme. Kutsumme sitä taiteeksi, silloin kun haluamme.
Ajattelen, että taiteen salaisuus, omaperäisyys ja yksilöllisyys, alkaa juuri tästä tilanteesta. Me etsimme omaa aihetta ja omaa tapaa vain itseämme varten. Palaamme vielä tähän kysymykseen ja selvitämme sitä myöhemmin.

Kun teemme mitä haluamme, ja miten haluamme, miksi meidän täytyy tehdä hyvää? Riippumatta hyvästä ja huonosta me teemme jotakin, mitä me haluamme.
Hyvä ja huono eivät edellä käsitellyn mukaan toteudu sellaisessa tilanteessa, jossa on vain tekijä ja teos. Hyvää taidetta ei ole olemassa tai hyvää ja huonoa voi luokitella niin kuin tekijää huvittaa.

TAIDE JA KATSOJA
Taiteen tekemiseen katsojaa ei tarvita. Toisaalta taiteen tekemisessä on aina olemassa katsoja. Taiteen tekijä itse on myös aina taiteensa katso-ja, ellei hän ei maalaa tauluansa silmät kiinni pidettynä.

Käsitellään toistaiseksi kuitenkin vain taideteosta ja katsojaa, joka ei ole samalla tekijä.
Katson taideteosta. Pidän siitä tai en. Miksi pidän jostakin teoksesta, mutta en toisesta, samalla ajatellen, että toinen on erinomainen tai että se ei ole hyvä. Vaikka ajattelisin, että se on hyvä, se ei tarkoita sitä, että minä pidän siitä. Tykkääminen ja hyvänä arvostaminen eivät ole sama asia.
Ajattelen, että hyväksi ja huonoksi arvostellun takana on taideteosten pitkä historia. Me emme katso yksittäistä teosta pelkästään sinä itsenään, vaikka edessämme olisikin vain yksi teos. Katsomme sitä TAIDETEOKSENA, jonka takana on näkymättömiä satoja tuhansia taideteoksia, ja jonka takana on yhtä pitkä historia kuin ihmisellä. Jos taideteoksen takana ei ole taidetta, se ei ole taideteos, se on vain esine tai kappale.

Teoksen takana on myös tekijä, jolla oli jokin tarkoitus, kun hän teki teoksen. Kuvitellaan, että teoksen takana ei olisi tekijää, vaikka tiedäm-mekin, että sellainen tilanne on mahdoton. Siinä tapauksessa teos on puhdas esine, kuten luonnon kivet, taivaassa oleva kuu ja tähdet. Teos voi koskettaa teitä syvällisesti, kuten suuri puu hiljaisuudessa. Se voi tuottaa iloa samalla tavalla kuin lasten leikkien katselu. Tai ehkä se ei kosketa teitä millään tavalla, kuten ojan vesi voi olla merkityksetön. Se voi olla oksettava, kuten kadun koiran kakka. Me pidämme siitä tai emme pidä tai emme edes huomaa sitä.
Kysymys, pitääkö jostakin vai ei, ei riipu niinkään esineistä, vaan se riippuu vain meistä, katsojista. Siksi kun katsomme teosta ilman tekijää, on teos luonnon esineen kaltainen, jota voi kiittää tai syyttää, tai johon ei tarvitse kiinnittää huomiota, aivan oman mielemme mukaan. Se on vain makuasia. Jokaisella on eri maku, ei muuta. Se on täysin katsojan henkilö-kohtainen asia.

TEOKSEN YMMÄRTÄMINEN
Taideteoksen takana on taiteen maailma ja sen historia, kuten äsken totesimme. Emme vielä käsittele taideteosta taiteena. Käsittelemme taideteosta vain teoksena ilman taidetta.
Äsken katsoimme teosta ilman tekijää. Me katsoimme sitä, kuten se olisi muka luonnon esinettä. Nyt otetaan tekijä mukaan teokseen. Katsoja katsoo esinettä, jonka tekijä on tehnyt. Toisin sanoen ihminen katsoo esinettä, jonka toinen ihminen on tehnyt. Teoksen takana on tekijän tarkoitus. Me näemme sen teoksen kautta, ja lisäksi teoksen nimen ja käyttöohjeen kautta.

- Teoksen käyttötarkoitus
Erään talon isäntä on sahannut puita saunaa varten, ja latonut ne katoksen alle kuivumaan. Isännällä on selkeä tarkoitus ja me ymmärrämme sen.
Toinen mies hakkasi kiveen ympyrän ja numeron ja se on upotettu maahan pystyyn. Kysymättäkin me ymmärrämme, mitä hän tarkoitti.

- Teoksen käyttämätön puoli
Teoksessa ei ole ainoastaan käyttötarkoitus vaan muitakin tarkoituksia. Jollekulle isännälle siisti pino on tärkeä, hänelle ei riitä se, puukasa on katoksen alla, hänen täytyy järjestää ne siististi.
Rajakiven ympyrä saa olla tasan ympyrä tai hiukan vinoympyrä. Ympyrän viiva saa olla paksumpi tai ohuempi. Mahdollisuuksia on monta, joista valittiin juuri tasan pyöreä ja paksu ympyrä jostakin syystä.

- Teos ilman käyttötarkoitusta
Jos isännän talossa on vain sähkösauna ja sähkölämmitys, eikä ole edes takkaa, saunapuilla ei ole käyttötarkoitusta. Mikä hänen tarkoituksensa on? Hän voi sanoa, että hän sahasi ja pinosi puut muuten vaan.
Jos upotettu kivi ei ole rajakivi, kuinka voimme ymmärtää sen tarkoitusta. Hän voi sanoa: "En tarkoittanut mitään!"

- Salainen tarkoitus
Tekijä sanoo, että hän teki työn muuten vaan tai hän ei tarkoittanut mitään. Tyydymmekö me siihen vai ryhdymmekö salapoliisiksi etsimään salaista syytä?
Olemme salapoliiseja. Salapoliisi tietää, että tekijällä on aina motiivi, siis tarkoitus, vaikka se olisikin salainen. Kaikkien takana on nainen tai rahaa. Ei kukaan tee mitään muuten vaan tai tarkoittamatta. Hänellä on salainen naisystävä, jolla on puusauna. Hän teki puita sitä varten, mutta ei halunnut kertoa naisystävästä vielä kenellekään. Siis hän ei ole tehnyt puita ainoastaan polttoa varten myös hän teki sen saadakseen huomiota tai kiitosta. Tarkoituksen ei tarvitse olla aina suoranainen käyttötarkoitus. Tarkoituksena saa olla myös toisen huomioon saaminen.
Rajakiven asia voi olla hyvin yksinkertainen, hän teki sen vain hupia varten. Hänen mielestään sen tekeminen on hauskaa itselle ja on myös hauska nähdä, kuinka toiset reagoivat. Hän odottaa naapureita pihakahville ja katsoo, kuinka naapurit ihmettelevät? Tätä varten hän ei kertonut, miksi hän teki. Teoksen tarkoitus saa olla myös huvittaminen.

- Teoksen tarkoitukset
Teoksen tarkoituksena on suoranainen käyttötarkoitus ja myös henkinen tarkoitus, joka ei liity suoraan käyttöön. Henkinen tarkoitus jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen on konkreettinen edun saanti, esimerkkinä kiitoksen saaminen, huomion saaminen tietyiltä ihmisiltä. Toinen on omaa tyytyväisyyttä varten, josta ei odotettu suoranaista edun saantia, esimerkiksi, se on hauskaa.

TAIDETEOS
Me teemme teoksen TAIDETEOKSENA ja katsomme sitä TAIDETEOKSENA. Silloin kun sanomme TAIDE, sana "taide" tarkoittaa paljon ja myös eri asioita. Taide on ollut ennen kuin me olemme syntyneet, samoin taide on ollut ennen kuin me teimme taideteoksen, ja me olemme katsoneet taidetta ennen kuin me kat-somme tiettyä taideteosta.
Minusta taide tarkoittaa kahta eri asiaa. Toinen on taideteos tai kaikki taideteokset, jotka ovat tehty taiteeksi, tai joita katsotaan taiteeksi. Toinen ei tarkoita taideteosta vaan on mielessä oleva normi, joka on sisäinen järjestelmä ja rajoittaa taidetta. Jos joku sanoo, " Tämä ei ole taidetta," se tarkoittaa että teos ei ole taiteen normissa... se ei ole tarpeeksi hyvä tai se on taiteen rajan ulkopuolella. Jos sanotaan, että tämä on taidetta, se tarkoittaa, että tämä on taiteen normin sisällä, siinä on tietty taso. Joku voi sanoa, että tämä on hyvää taidetta, se tarkoittaa, että tämä ei ole ainoastaan normissa, myös tämä on taiteen ylätasolla oleva.
Kuten me olemme tarkistaneet taidetta ennen, mikä tahansa saa olla taide ja kuka tahansa saa olla taiteilija. Sana "taide" ei ole enää sellainen normi, joka erottaa taidetta ei-taiteesta. Mutta se ei tarkoita sitä, että taiteessa ei olisi eri tasoja, vaikka emme pystyisikään selittämään, miksi me tunnemme, että joku taide on parempi kuin toinen.

TAITEEN TASA-ARVOISUUS JA ERIARVOISUUS
Kaikki taideteokset ovat ihmisten luomia. Jokaisella on oma syy tehdä taidetta. Jokaisella taideteoksilla on oma arvo, jota ei voi korvata toisella teoksella. Voimme sanoa, että kaikki ovat tasa-arvoisia samalla tavoin kuin ihmiset. Ei kukaan voi sanoa, että toinen on parempi ihminen kuin toinen. Eikä kukaan voi sanoa, että toinen taide on parempi kuin toinen. Me asumme demokraattisessa maailmassa.
Mutta taiteen historiassa me valitsemme tiettyjä teoksia taidehistoriallisesti TÄRKEINÄ teoksina. Vaikka kuka tahansa kirjoittaisi
taidehistoriaa, hänen täytyy valita joitakin teoksia melkein rajattomasta joukosta. Tekeekö hän väärin? Onko hän joku uusnatsi, kun hän etsii valittuja lajia?
Jos me rajoittaisimme taiteen arvoa tietyillä ehdoilla, taiteessa syntyisi eriarvoisuus. Esimerkiksi rajoitamme taiteen arvoa kaupallisena arvona. Kumpi taideteos on arvokkaampi kaupallisesti, tämä vai tuo? Usein toinen on kalliimpi kuin toinen - siis toinen on arvokkaampi kuin toinen kaupallisesti.
Kumpi taideteos on arvokkaampi minun perheelle, Mona Lisa vai Goro Shinta-min veistos? Vastaus on se, että Goro Shintamin veistos on arvokkaampi kuin Mona Lisa. Siis minä olen parempi taiteilija kuin joku Da Vinci.
Jos rajoitetaan arvoa tietyillä ehdoilla, syntyy eriarvoisuus. Toisin sanoen meidän maailmamme on aina rajoitettu jollakin tavalla. Ehkä me elämme eriarvoisuuden maailmassa. Tasa-arvoisuus on olemassa vain rajattomassa maailmassa, jonka näemme rajallisen maailman takana.

Taidehistoria on taiteen rajoitus, me katsomme taiteen arvoa HIS-TORIALLISESTI rajoitettuna. Rajoituksen raja ei ole niin selvä kuin edelliset esimerkit. Mutta on selvä, että raja on olemassa. Me voimme valita taidehistoriallisesti tärkeitä teoksia - siis arvokkaampia teoksia kuin toiset.

TAITEEN HISTORIALLINEN ARVO
Kun me tutkimme taidehistoriaa, me valitsemme tärkeitä teoksia ja laitamme niitä järjestykseen mielipiteemme mukaan. Meidän mielipiteemme ei tule ainoastaan omasta mielestämme suoraan, vaan se tulee myös taitees-ta ja sen historiasta. Silloin kun me tunnemme ymmärtäneemme taidehis-toriaa, se näyttää muka siltä, että taide toteuttaa omaa tahtoaan asteittain ajan mukaan. Taiteen historia on sen prosessi. Ja me valitsemme tärkeitä teoksia taiteen tahdon mukaan, emmekä meidän mielipiteemme mukaan.
Voimme myös valita ja järjestää tällä hetkellä olevia taideteoksia taiteen historian tuloksena ja tulevaan historiaan mahdollisina vaikuttajina. Valitut teokset eivät ole suoraan tärkeätä taidetta, vaan ne ovat taidehistoriallisesti tärkeitä tarkasti sanottuna. Mutta, jos ajattelemme, että kaikki, jotka ovat olemassa, ovat olemassa vain muuttuvan ajan sisällä. Nykyhetki on menneisyyden ja tulevaisuuden välillä. Taide on historiansa tulos, taidehistorian yksi osa ja samaan aikaan taidehisto-ria on taiteen yksi osa-alue.
Taiteen historiallinen arvo on tärkeä taiteeseen kuuluva arvo.

TAITEEN KOLME ELEMENTTIÄ
Taideteoksissa on kolme vaikuttajaa. Ensimmäinen on se, että se on teos, joka on olemassa fyysisesti. Se ei saa olla viime yönä nähty uni, siksi että uni ei ole fyysinen. Jos uni on maalattu tai kirjoitettu paperille, se on fyysinen, silloin se saa olla taideteos. Maalattuna mielikuvitus voi muuttua taiteeksi.
Toinen on se, että teos on ihmisen tekemä. Teoksessa on tekijän tarkoitus. Emme luokittele luontoa taiteeksi, vaikka se olisi kuinka kaunis. Kuitenkin jotkut näkevät luonnon takana olevan tarkoituksen, mutta emme käsittele sitä taiteeksi, koska se ei ole ihmisen tekemä. Kolmas on se, että teos on tehty nimenomaan taiteeksi. Ihmiset tuntevat tiettyä normia taiteessa ja tekevät sen mukaan taidetta tai jotkut sitä vastaan.

TAITEEN ARVIOINTI
Näistä kolmesta vaikuttajasta ensimmäinen ei vaikuta taiteen omaan arvoon, vaikka se vaikuttaisi kaupalliseen arvoon paljonkin. Esimerkiksi kullasta tehty painava esine on kallis ja arvokas, riippumatta edes siitä, pitääkö katsoja siitä. Jos se on taiteen arvo, on se taiteen aineellinen arvo.

Taiteen arviointiin tarvitaan katsoja, vaikka hän saa olla samalla teoksen tekijä. Ennen kuin arvioidaan taideteosta, meidän pitäisi ymmärtää sitä oikein. Me ymmärrämme teoksen kautta, mitä tekijä tarkoitti. Tarvittaessa, voimme tutustua muihin teoksiin ja taiteilijaan, ymmärtääksemme paremmin. Voimme tutustua vielä laajemmin vaikka aikaan, jolloin taiteilija teki teoksensa ja siihen yhteiskuntaan, jossa taitei-lija elää tai eli. On myös mahdollista ymmärtää taiteilijan tarkoitusta paremmin kuin taiteilija itse. Taiteilijalla saattaa olla tiedostamaton tarkoitus, jota hän ei itse huomaa. Tällä lailla voi tutkia loputtomiin, jos tarpeellista, tai katsojaa kiinnostaa.

Haluan miettiä taiteessa olevaa tekijän tarkoituksesta uudestaan. Minusta taiteen tarkoituksen voi jakaa kahdeksi eri tarkoitukseksi, toinen on hyödyllinen tarkoitus ja toinen on epähyödyllinen tarkoitus. Sana "epä-hyödyllinen" ei kuulosta hyvältä, haluaisin käyttää sanan "taiteellinen" tähän, mutta aion käyttää sanaa "taiteellinen" myöhemmin eri tarkoitusta varten. Käytetään tässä yhteydessä sanaa "vapaa" toistaiseksi sanan "epähyödyllinen" sijaan, ainakin siihen saakka, kunnes löydämme sopivamman sanan.
Siis taideteoksessa on kaksi tarkoitusta, toinen on hyödyllinen tarkoitus ja toinen on vapaa tarkoitus. Hyödyllinen tarkoitus on sama kuin käyttötarkoitus, mutta tässä hyödyllisessä tarkoitetaan vielä laajempaa merkitystä kuin käyttötarkoitus; siihen kuuluu sekä suoranainen käyt-tötarkoitus kuten puita saunaa varten ja tuoli istumista varten, että hen-kinen käyttötarkoitus, kuten huomion saaminen ja kiitoksen saaminen.
Vapaa tarkoitus on henkinen tarkoitus, jossa ei odoteta hyödyllistä käyttöä, vaan mm. hauskaa tai omaa tyytyväisyyttä varten.
Hyödyllisyyden osuus on suuri jossakin teoksessa. Käyttöesineessä ilmenevät usein sekä hyödyllinen että vapaa tarkoitus. Me voimme kutsua sitä käyttötaiteeksi. Niin sanotussa nykytaiteessa hyödyllisyys on useimmiten melkein olematon, siksi sitä voi kutsua puhtaaksi taiteeksi eli vapaaksi taiteeksi. Mutta hyödyllisyyden ja vapauden suhde ei tarkoita, että nykytaide on arvokkaampaa taidetta taiteellisesti. Se tarkoittaa yksinkertaisesti vain sitä, että se on tehty vapaaksi taiteeksi.
Taiteessa on hyödyllinen tarkoitus ja vapaa tarkoitus, ja niiden tarkoitusten mukaan taiteessa on myös hyödyllinen arvo ja vapaa arvo. Lisäksi taiteella on toisenlaisiakin arvoja. Taideteoksen yhteiskun-nallinen arvo on myös taiteen yksi arvo, joka mielestäni syntyy taiteen hyödyllisestä tarkoituksesta ja arvosta. Taiteella on myös kaupallinen arvo, joka riippuu myyjästä ja ostajasta. Mutta minä en tiedä kaupallisesta arvosta. Jos tietäisin, tekisin teoksia sen mukaan, ja tulisin rikkaaksi.

TAITEEN VAPAA TARKOITUS JA ARVO
Taiteessa on vapaa tarkoitus ja vapaa arvo, jossa ei ole hyödyllistä tarkoitusta. Taiteen vapaassa tarkoituksessa on kaksi vaikuttajaa, yksi on tekijä ja toinen on taide.
Tekijästä syntyy yksilöllinen arvo, joka perustuu siihen että se on ainut-laatuinen. Sitä ei voi korvata toisella. Tietty taiteilija on tehnyt teok-sen tiettynä ajankohtana ja tiettyä henkistä tarvetta varten. Tähän voi sisältyä paljon sellaista, jota ei kukaan muu kuin tekijä ymmärrä. Silti voimme yrittää ymmärtää sitä.
Toisaalta tekijä tekee mitä hänelle tärkeä ja katsoja katsoo mitä katsojalle tärkeä. Katsoja voi ymmärtää teosta kuten tekijä, tai hän voi ymmärtää kokonaan eri tavalla, mutta se on katsojan yksilöllinen arvo. Taiteen yksilöllinen arvo riippuu teoksessa olevasta tekijän tar-koituksesta ja arvosta. Mutta siihen voi liittyä katsojan yksilöllinen arvo. Se, tykkääkö teoksesta vai ei, riippuu taiteen yksilöllisestä arvosta. Ymmärtämisen jälkeen katsoja voi sanoa pitävänsä siitä tai ei. Hyvä/huono kannanotto tai asettelu ei kuulu yksilöllisen arvon arviointiin suoraan. Jos sanomme tähän hyvä tai huono, me olemme katsomassa toisesta näkökulmasta kuin yksilöllistä arvosta.

Me teemme taidetta oman tahdon mukaan. Mutta tunnemme samalla, että me olemme toteuttamassa taideteosta taiteen tahdon mukaan; olemme tekemässä taideteosta taidetta varten. Tästä näkökulmasta katsottuna taiteessa on myös taiteellinen arvo.
Minusta taiteen taiteellisen arvon muodostajana on historiallinen arvo ja yksilöllinen arvo. Taiteen yksilöllisessä arvossa ei ole eri asteita. Se on tasa-arvoinen tai siinä on lukemattomia erilaisia arvoja. Mutta voimme muuttaa taiteen normin ulkopuolella olevaa yksilöllistä arvoa taiteen normissa olevaksi arvoksi, ottamalla kaikkea henkilökohtaisia arvoja, yksilöllistä arvosta pois. Yksilöllinen arvo muuttuu omaperäisyydeksi taiteen normissa. Omaperäisyyden arvoa voi katsoa syvyydellä, kuten luovuuden arvoa voimakkuudella.

TAITEEN TAITEELLINEN ARVO UUDESTAAN
Taiteen taiteellinen arvo riippuu siitä, että se on taide, taiteeksi tehty. Tekijä halusi osallistua taiteelliseen toimintaan teoksen kautta. Taiteellinen arvo koostuu kahdesta elementistä, toinen on omaperäisyyden arvo, joka on taiteen normilla suodatettu yksilöllinen arvo, ja toinen on taiteen historiallinen arvo.

Siis taiteen taiteellista arvoa voi katsoa kahdesta näkökulmasta. Yksi on taiteen historiallinen arvo, jota kutsun toistaiseksi tasoksi. Toinen on omaperäisyys.
Katsokaa seuraavia kuvia!



A on taide, jossa taso on kyllä korkea, mutta kuitenkaan se ei ole omaperäinen.
B on taide, jossa on selvästi omaperäisyys, mutta se ei ole korkeatasoinen.
C on taide, joka on korkea tasoinen ja omaperäinen.
D on taide, joka ei ole tasokas eikä omaperäinen.
A, B ja C ovat erilaisia mutta kaikki ovat yhtä hyviä. Mutta D ei ole niin hyvä kuin muut.

Olemme löytäneet taiteen taiteellisen arvon. Se koostuu taiteen persoonallisuudesta ja taiteen historiallisuudesta. Ja voimme mitata taiteen taiteellisen arvon suuruutta teoreettisesti. Joku taideteos on taiteellisesti parempi kuin toinen.
Mutta käytännössä emme selvittäneet mitään. Kumpi on taiteellisesti pa-rempi, tämä vai tuo? Kuinka mitataan omaperäisyyden arvoa, ja kuinka historiallisuuden arvoa? Jokainen voi mitata niitä eri tavalla. Jokaisella on erilainen mielipide.

TAITEEN ARVO
Äskettäin olemme käsitelleet taiteen taiteellista arvoa, mutta se on vain pieni osa taiteen arvosta. Taiteessa on yksilöllinen arvo, joka on monelle tärkein arvioinnissa. Taidetta tehdään henkilökohtaista tarvetta varten ja sitä katsotaan taas katsojan henkilökohtaista tarvetta varten. Ostetaan sellaisia, joista tykätään. Taiteessa on myös hyödyllisyyden arvo, jonka kautta taideteos tulee arvokkaaksi yhteiskunnassa. Siinä voi olla käyttökelpoinen arvo. Siihen on helppo istua, se on kestävä ja halpa? Voidaan kysyä, onko halpa arvokas vai arvoton?
Taide saa olla hyödyllinen henkisesti. Teos voi olla hyvä lasten kasvatukseen. Se voi olla arvokas kansallismielen nostamiseksi. Joku taide voi olla arvokasta poliittisesti, vihrein tai punaisen värein.
Siis lopputulos on melkein sama kuin lähtökohdassa, kuitenkin tiedämme nyt taiteen arvosta hieman enemmän.

27.4.1996 Goro Shintami